Sanotaan että arki on väriltään harmaa. Oikea mutta ankea ilmaisu todellisuudesta, jota emme voi paeta. Arki on jokaisen elettävä ja aito elämä rakentuu vain arkeen.
Istun merenrannalla ja odotan auringonnousua. Taivaanranta on harmaan pilvimassan peitossa. Niin kuin pilvet olisivat asettuneet odottamaan aurinkoa nousevaksi.

Joskus ennen katsoessani auringon nousuja toivoin että harmaita pilviä ei olisi. Niin että aurinko voisi nousta horisontin takaa pilvettömälle taivaalle. Nyt ajattelen toisin.
Auringon nousu jää lopulta köyhäksi jos harmaita pilviä ei ole. Juuri pilvet siivilöivät auringosta esiin sen säteet ja väriloiston. Harmaat pilvet ovat kuin taulupohja, johon ”Suuri taiteilija” taitavin siveltimen vedoin maalaa jokaiselle päivälle nimikoidun, uuden ja erilaisen taideteoksen.

Ja tähän näyttelyyn minulla on vapaa pääsy!
Mitä olen oppinut? Jos arki ei ole harmaa, en voi erottaa jokaiseen päivääni tarkoitetusta valosta sen erilaisia sävyjä, jotka tekevät elämäni päivistä erilaisen. Ja siksi juuri elämisen arvoisia.
Olkoon siis arkeni edelleen harmaa.

Kommentoi