Olen elinikäinen oppija – tahtomattanikin. Jokainen kohtaaminen muuttaa ja muokkaa ajatteluani ja sen myötä myös asenteitani. Jotkut kohtaamiset enemmän ja jotkut vähemmän.

Voin oppia ja opiskella elämää myös tietoisesti kohtaamalla niitä, joilla tiedän tai oletan olevan minulle jotain annettavaa. Ratkaisevaa näihin kohtaamisiin hakeutumisissa on tietenkin se mitä haluan oppia eli keitä haluan kohdata.

Menestyjät, voittajat, osaajat ja onnelliset houkuttelevat kohtaamaan mutta eivät välttämättä opeta elämää. Suosiota tavoitellessa ja kadehtiessa saatat ajautua entistä enemmän suorittamisen kierteeseen.

Todellisiin elämänopintoihin tarjoutuu mahdollisuus yllättävissä, yksinkertaisissa ja arkisissa tilanteissa. Useita vuosia sitten kiinnostuin elämänopinnoista kun kohtasin erään alkoholistin Helsingin rautatieasemalla.

Aivan äskettäin oivalsin mistä tuossa ja useissa vastaavissa sen jälkeisissä  kohtaamisissa on ollut kysymys;

”Elämää voi oppia erityisesti niiltä, joihin kenelläkään ei ole enää tarve tehdä vaikutusta tai joita kukaan ei kadehdi”.

Kommentoi