HYVÄ, MUTTA…

Olen siitä huolimatta.

Kiireiseltä vaikuttava ikäiseni henkilö istuu lentoaseman kahvilassa syrjäisellä paikalla. Hän yrittää kulmat kurtussa, kelloaan vilkuillen tuottaa läppärilleen tekstiä. Hyvä kun hän on.

Seuraavalla lennolla hoksaan kiireiseltä vaikuttavan toisen henkilön. Hän yrittää kulmat kurtussa ja kelloaan vilkuillen ymmärtää käsissään olevasta suttuisesta monisteesta jonkun tuottamaa tekstiä ja kaavioita. Hyvä kun on hänkin.

Mutta?

Tunnistan heistä itseni ja oivallan; Ei tarvitse loputtomasti tehdä, sanoa, osata, omistaa tai osallistua johonkin vain siksi että olisi ihmisten silmissä joku. Olet siitä huolimatta – erityisesti läheisillesi.

Oivallus helpottaa kun tarve jatkuvaan tekemiseen, puhumiseen, osallistumiseen, tietämiseen ja kommentoimiseen vähenee.

Huomaan että lähelleni jäävät vielä ne, jotka eivät odota ja edellytä.

Kommentoi