IHMISEN IKÄVÄ

Ystäväni ei ole varjo.

”En tarvitse ystävää, joka muuttuu kun minä muutun ja joka nyökkää kun minä nyökkään; varjoni tekee sen paljon paremmin.” -Plutarkhos

Viisaasti sanottu. Ystävyys on avoimuuden ja luottamuksen tila, jossa kohdataan kahden ihmisen elämän arkinen ja kipeinkin todellisuus juuri sellaisena kuin se on. Uskaltaudutaan yhdessä myös epämukavuusalueelle koska tiedetään, että sieltä palataan vielä syvemmän ystävyyssuhteen kanssa.

Todellinen ystäväni tietää minusta kaiken mutta välittää siitä huolimatta.

Ystävyyden syvyys ei ole sidottu tapaamisten määrään tai laatuun. Kohdattaessa pitkänkin ajanjakson jälkeen, jatkamme siitä mihin edellisessä kohtaamisessa jäimme. Vapautuneisuus johtuu luottamuksesta siihen, että kaikki sanomisen arvoinen sanotaan tai on jo sanottu.

Ystävyys on kuin meren rannan hienointa hiekkaa, jota kannattelen avoimella kämmenelläni. Jos puristan käteni nyrkkiin ja yritän ”omia ystävän”, valuu hiekka sormieni lomitse – sitä nopeammin mitä enemmän puristan.

Menetän ystäväni.

Kommentoi